FALLING

Moikka kaikki! 

Mulla on tässä meneillään viimeiset päivät Suomessa ennen vaihtoon lähtemistä. Päällimmäiset fiilikset on tätä tekstiä kirjoittaessa jännittyneet, innostuneet, mutta myös aika haikeat. 

 Kuten kirjoittelinkin pari postausta sitten, mulla on ollut ihan uskomaton kesä, eikä se vieläkään tunnu olevan kokonaan ohi, vaikka syyskuussa jo mennäänkin. Ehdin etenkin loppukesästä tutustua niin moniin upeisiin ihmisiin, että mua jopa kauhistuttaa ajatus siitä että ensi kerran näitä tyyppejä voin nähdä ensi vuoden puolella... Toki vaihdossa tulen varmasti törmäämään myös erityisiin ihmisiin, mutta pelkään tavallaan sitä, mistä jään paitsi kun en Suomeen jää. Joudun myös ekaa kertaa eläissäni viettämään mun syntymäpäivää yksin ja vieraassa maassa! Tavallaan no big deal, mut jännitän tuotakin hirveesti. :D

 Tiedän, että mä oon se tyyppi jonka täytyy joutua pahaan paikkaan ja selvitä siitä omin avuin voidakseni tuntea itseni vahvaksi. Yksi suurimmista syistä siihen, miksi vaihtoon alun perin hain, oli se että halusin testata mun omaa selviytymis- ja paineidensietokykyä. Oon todellisuudessa todella itsekriittinen ja turhaudun aika pian, jos asiat ei mene suunnitelmien mukaan. Sikspä odotan, että noita ominaisuuksia saisin itsessäni kehitettyä. 

 Tästä tekstistä varmaan välittyy tosi negatiivinen fiilis, mutta sillä mielellä en oo vaihtoon lähdössä! Päin vastoin, odotan jokaista tulevaa seikkailua pilke silmäkulmassa, kävi miten kävi.



Photos: Albert Romppanen